Tarinani

Sairastuin aggressiiviseen HER2 -positiiviseen rintasyöpään syksyllä 2015, 47-vuotiaana. Pommi putosi keskelle onnellista elämää. Olin löytänyt uuden rakkauden ja kihlautunut, tyttäreni olivat ottamassa ensiaskeleitaan itsenäiseen elämään ja pärjäsivät hienosti. Viihdyin työssäni korkeakoulumaailmassa. Elämä tuntui olevan pitkästä aikaa oikeasti mallillaan. 

Pääsin nopeasti erinomaiseen suomalaiseen syöpähoitoon ja päätin, että minä teen oman osuuteni. Onnistuneen rintaleikkauksen, kuuden solunsalpaajahoitojakson sekä vahvan sädehoitosarjan jälkeen palasin työelämään päättäväisenä ja tarmokkaana uudessa sänkitukkalookissani ja ajattelin, että minun syöpätarinani oli tässä.

Mutta tarina jatkui. Loppukesällä 2017 putosi päälleni uusi pommi: rintasyövän aivoetäpesäke. Tunsin pettymystä ja epäuskoa: En parantunutkaan. Päätin kuitenkin luottaa edelleen kovaa vauhtia edistyvään syöpätutkimukseen ja kokemustietoni pohjalta vakuuttunut siitä, että syövän hoidon ammattilaiset ovat kaikki minun puolellani. 

Seurasi vaativa aivoleikkaus, joka onnistui täydellisesti. Sen jälkeen minun ja perheeni arkeen ovat kuuluneet jatkuvat seurantatutkimukset, kuvantamiset, uudet sädehoidot sekä lukuisat erilaiset syöpälääkkeet, joiden avulla on saatu aikaan ihmeitä yksi kerrallaan. Kun yhden lääkkeen teho on loppunut, on sen tilalle löydetty taas uusi lääke, joka on auttanut eteenpäin ja sopinut juuri minun syöpäni hoitoon. 

Elän täyttä elämää levinneen rintasyövän kanssa. Sairauteni  ei nykylääketieteen valossa ole parannettavissa, mutta sen etenemistä voidaan tehokkaasti jarruttaa. Kiitos suomalaisen huippututkimuksen, edistyneen syövän hoidon ja sitoutuneiden tekijöiden. Tarina jatkuu ja minulla on oikeus toivoon.